Tänään tuntui siltä, että haluan kirjoittaa jotain. Jotenkin koen tämän kirjoittamisen vapauttavana. Siksi en tartu yksityiskohtiin, enkä ehkä edes kirjoita selkeää tekstiä. Luultavasti tekstin rakeenteessa, sanajärjestyksessä ja oikeinkirjoituksessa on paljonkin vikaa. Sehän siinä onkin. Monesti se miksi ihminen ei tee mitään. Tai suomalainen jättää tekemättä asioita. Olemme aika perfektionisteja tietyissä asioissa. Oma osaaminen täytyy olla erittäin hyvää, jotta itseään voisi esille tuoda.

Täydellisyys ei ole virheetöntä.

Vaadimme itseltämme liikaa, teemme samanaikaisesti liikaa, keskitymme yhteen asiaan liian vähän. No eihän kaikki tällaisia ole, mutta monesti tekevä ihminen tekee aina vähän liikaa. Ja vähän liikaa on joskus paljon liikaa jatkuessaan kauan. Siksi tämä kirjoittaminen on minulle vapauttavaa. Minun ei tarvitse tehdä täydellistä tekstiä. Ei tarvitse olla paras. Voin vain antaa ajatusten kulkea ja kirjoittaa ne paperille. Jätän tosin joitain mieleen pulpahtelevia asioita mainitsematta ja pidän tekstin suht. siistinä.

Ihminen on täydellinen virheineen.

Joskus kuvittelemme, että täydellinen ihminen on kuvankaunis, kätevä käsistään, älykäs, pukeutuu tyylikkäästi, on varakas, on sosiaalinen, osallistuu politiikkaan ja tekee järkeviä päätöksiä. Onhan nämä asioita, joita voimme tavoitella. Täytyyhän meillä olla kasvunvaraa ainakin henkisellä ja hengelliselläkin puolella. Emme kuitenkaan koskaan tavoita täydellisyyttä. Miksi sitten emme voisi ajatella olevamme ihmisinä jo riittävä, ehkä jopa täydellinen ja sitten kasvattaa itseämme kohti jotain vielä suurempaa. Kasvua kuitenkin tapahtuu koko ajan ja tietoinen itsensä kasvattaminen nopeuttaa prosessia. Emme kuitenkaan voi jäädä ahdistuneena ihailemaan täydellistä ihmistä ja kuvitella, että emme koskaan voisi olla mitään sellaista mitä täydellinen ihminen edustaa. Pienillä askelilla maratonikin juostaan.

Tähän kehittymiseen kannustimena ja ohjaajana toimivat unelmat. Ei niinkään, että joskus sitten kun lottovoiton saisi. Ei joskus sitten. Vaan tästä päivästä lähtee ensimmäiset askeleet kohti unelmaa.

Ota askel kohti unelmaasi. Ensimmäinen askel saattaa olla se vaikein, mutta se kannattaa.