Parisuhteesta

Katsoin pari viikkoa sitten elokuvan "Linnunradan käsikirja liftareille". Komediallisesta alkuperästään huolimatta siinä oli syvällistä pohdintaa. Yksi niistä oli eräs ase. Tämä ase aiheutti sen, että se keneen ammutaan kokee asiat ampujan näkökulmasta käsin. Uskomattoman tehokas välien selvittelyn väline. Mitä muuta tavalliset riidat tarvitsevatkaan hoituakseen? Toisaalta ongelmat saattavat olla tiedostamattomia ainakin toiselle osapuolelle, mutta silti, jos näkee asiat toisen perspektiivistä, se vaikuttaa suhtautumiseen suuresti. Monesti ongelmat ovat kuitenkin niin alitajunnan tasolla, ettei henkilö itse tiedä tekevänsä jotain väärää tai epäsuotuisaa toiseen nähden. Tai sitten ongelma onkin joku syvempi haava, joka kaipaa laastaria, ja tässä tapauksessa laastari on epäsuotuisa käytös toista kohtaan. Se ikäänkuin korjaa jotain itsessään. 

Monesti olen törmännyt itsessäni ja parisuhteessa siihen, että riidan tai pahan olon aiheuttaja on ollut joku tunnistamaton asia. Aikaisemmin hermostuttuani jostain huomasin, että hermostuneisuus oli kanava jonka kautta joka aivan muu vamma tuli ulos. Tunteet tulevat jotenkin ulos, jotkut itkevät, toiset suuttuvat, kolmannet nauravat jne. Jos tunteen alkuperää ei tiedä, tunteenpurkaus on todennäköisesti vääränlainen. Itselläni on ollut paljon itkemättömiä asioita, joita olen joutunut itkemään vielä viime vuosina. Vasta kun ymmärsin mikä oikeastaan vaivasi, pystyin suremaan asian ja saada rauhan siltä osin. 

Parisuhteessa on vaikeaa elää. Lapsiperheessä on lisää haasteita. Ymmärrystä vaaditaan molemmilta paljon ja ainoastaan aito yhteistyö tuottaa tuloksen, joka miellyttää molempia. Ymmärrys voi olla joskus hyvinkin vaikeaa. Jos toinen on väsynyt, niin toinen saattaa reagoida siihen sanomalla, että kyllä hänkin on väsynyt. Jolloin kumpikaan ei saa tukea väsymykseensä. Itse olen henkisesti väsynyt tähän työttömänä olemiseen ja turhautumiseen. Siihen on vaikeaa saada tukea ihmiseltä, joka on aina ollut korvaamaton, erinomainen työelämässä ja jota kunnioitettaan ja pärjännyt koulussa. Itse en ole kokenut olevani mitään noista nuorempana, eikä ne monelle elämän osa-alueelle vieläkään yllä, ainakaan vahvasti. En toisaalta odotakaan täydellistä ymmärrystä, koska tiedän sen, että ymmärtääkseen tarvitsee kokemuksen, muuten voi vaan kuvitella ja myötäelää. 

Olemme ratkaiseet monia meidän ongelmiamme pitkän keskustelun tuloksena. Riitelyyn en ryhdy ja yleensä lähinnä murjotan, kunnes olen sellaisessa mielentilassa, että kykenen puhumaan. Parisuhteen perusongelmat ovat usein kahden ihmisen omien kehityspaikkojen konflikteja. Parisuhteessa vaaditaan kuuntelua ja puhetta, ainoastaan toisella ei pärjää. Pitää voida kuunnella toisen kokema tilanne, ei niinkään sitä todellista tapahtunutta tilannetta, vaan toisen ihmisen tulkinta tapahtuneesta. Sen jälkeen täytyy kertoa oma tulkinta tilanteesta. Oikeiden sanojen käyttö tälläisessa tilanteessa on olennaista. Olemme kehittäneet sisäisen konfliktiratkaisun kielen, joka sopii meidän parisuhteeseen. Tämä kieli voi vaihdella, mutta olennaista on, että molempi osapuoli kertoo ainoastaan omasta tunteestaan ja tulkinnastaan, ei toisen toiminnasta eikä varsinkaan sanoita toisen tulkitaan hänen puolestaan. 

Pinnalla olevat ongelmat voivat olla ainoastaan seurausta varsinaisista ongelmista. Itselläni suhde isääni on aiheuttanut monenlaisia ongelmia vuosien varrella, jotka ovat olleet hyvin kaukana tästä varsinaisesta ongelmasta. Tiedostamalla nämä oikeat traumat ja epäsuotuisat elämänkolhut auttaa tukevoittamaan henkistä minuutta. Minulla traumojen tiedostaminen on vaatinut kertomista niistä vaimolleni. Yleensä jonkun aivan toisenlaisen domestisen ongelman seurauksena. Näiden keskusteluiden seurauksena ongelmat ovat ainakin vähentyneet. 

Tiedostamaton suru, viha ja katkeruus voi johtaa tekoihin, joita ei itse olisi itseltään koskaan uskonut. Ja joskus jostain tilanteesta tulee ylivoimakas tunne, jota ei ymmärrä. Eräällä luennolla kuulin sanottavan, että tunne syntyy tilanteen tulkinnasta. Tässä lauseessa piillee suuri viisaus, jota sopii miettiä pitkään. Tunne taas aiheuttaa reaktion, joka tuottaa uuden tilanteen. Avainsanana tässä on tulkinta. Monessa parisuhde- ja ihmissuhdeongelmassa on kyse tulkitsemisesta. Tarvitsemme sellaiseja tulkkeja, jotka selvittävät asiat puolison näkökulmasta käsin aivan autenttisena, ilman oman elämän tulkintaa ja tunnekuohuja. 

Varmuudesta

Muutama sana varmuudesta. Ihmisen elämä toisten ihmisten kanssa on epämääräistä taivaltamista. Usein voi ajattelemattaan tehdä asioita, jotka saavat toiset ihmiset ajattelemaan toisesta jotain omituisuuksia. Möläytykset kavereiden kesken tai työpaikalla voivat vaikuttaa toiseen ihmiseen negatiivisella tavalla. Kaikkea ei voi tietää eikä kaikkien tekemisiensä seuraamuksia voi etukäteen arvioida. Voi toki yrittää, mutta silloin katoaa spontaanisuus ja aitous. Ennen kaikkea siinä tilanteessa ei ole rehellinen toiselle eikä toimi niin kuin tavallisesti toimisi. 

Ihmisen oma epävarmuus ajaa toimimaan sillä tavalla, että varoo mitä sanoo ja toimii niin, että se ei loukkaa toisia. Tuolloin kanssakäymisestä katoaa suoruus, persoonallisuus, elämä. Monia asioita on sanottu, jotka ovat varmasti jollain tavalla loukanneet jotain ihmistä tai minua on pidetty omituisena. Onneksi se tekee meistä ihmisiä. Minua häiritsee suuresti julkisuuskuva-ihmiset ja täydelliset julkisivun kiilloittajat. Kodista näytetään vain siistit huoneet ja peitetään kaikki elämä. Kahvipöydässä istutaan selkä suorassa ja yritetään puhua smaaltalkkia, jonka takia vaivaannutaan vielä enemmän. 

Aitous ja varmuus liittyvät vahvasti toisiinsa. Itsensä arvokkuuden tunnustava ja tunnistava ihminen on varma itsestään ja voi toimia aidosti, kun taas itsensä alentava, itseään halveeraava ihminen toimii epäaidosti peittääkseen oman todellisen itsensä jota halveksii. Teoria kuulostaa jotenkin järkevältä. Itsevarmuus syntyy tärkeänä olemisesta ja ehkä vielä enemmän rakastettuna olemisesta. Tässä maassa kun rakastaa saa vain lapsiaan ja puolisoaan, niin rakastetuksi itsensä tunteminen on haastavaa. Jos vanhemmiltaan ei saa riittävästi rakkautta sitä on vaikea saada muualta ennen parisuhdetta. 

Toisaalta rakkaus on käsitteenä meille liian vaikea. Epävarmuudessa elävä ihminen ei näe rakastavia ihmisiä ympärillään, hän näkee syyllistäviä, ankaria, poistyöntäviä, ahdistavia, jokaisen vian löytäviä ihmisiä. Hän etsii sitä oikeaa rakkautta, joka muuttaisi kaiken. Itsestään varma ihminen näkee jokaisessa hymyssä, jokaisessa kättelyssä, jokaisessa ihmissuhteessa, jokaisessa ystävänpalvelussa, jokaisessa puhelussa, jokaisessa arkisessa tapaamisessa jotain mitä epävarma ihminen ei näe. Varma ihminen näkee, että on tärkeä. Varma ihminen voi nähdä rakkauden monissa ei ilmentymissä. Rakkautta ei ole ainoastaan vällyjen välissä. Meillä suomenkielessä ei ole sopivaa sanaa ihmisten väliselle rakkaudelle, joka kuvaisi ystävien, läheisten, tuttujen ja naapurien välistä yhteyttä. Lähimmäisenrakkaus on lähin mahdollinen sana, mutta siinäkin on kantasanana rakkaus. Mitä verbiä voisi käyttää kahden ystävyksen tuntemasta sitoutumisesta ja yhteydestä? Välittäminen? Onko tämä sana tarkoituksellisesti jätetty pois meidän kielestämme, jotta meidän ei tarvitsisi kertoa suoraan toiselle välittämisestä. "Minä rakastan sinua", "Minä välitän sinusta", Minä olen kiintynyt sinuun", "Minä pidän sinusta". Olisiko noista joku toimiva iskulause ihmissuhteen syventämiselle kaveruudesta tai tuttavuudesta? 

Nyt neljä vuotta täyttänyt poikamme sanoo monesti, että "olet rakas", ja sillä ilmaisee kiintymystään ihmisiin. Hän saattaa sanoa sen kenelle tahansa, kuka vaan leikkii hänen kanssaan ja on kiinnostunut hänestä. Mitä muuta me oikeastaan toivomme ihmissuhteilta. Kiinnostusta ja kanssa olemista. Jos joku on kiinnostunut minusta ja toivoo olevansa minun kanssani, onko se rakkautta? Jos jonkun huono uutinen saa minut pois tolaltani ja olen huolissani hänen voinnistaan pitkään, onko se rakkautta? Jos ystävä tulee talkoisiin, onko se rakkautta? 

On mukava tietää, että on tärkeä. Se on peräti henkisen hyvinvoinnin edellytys. Varmuus siitä, että muut ihmiset eivät pidä pilkkanaan, eivät ajattele pahaa, vaan heillä on rehellisesti hyvät ajatukset ja tunteet minua kohtaan antaa itsevarmuutta. Tämä varmuus lisää avoimuutta, rehellisyyttä ja suoruutta, joita ihmissuhteet tarvitsevat toimiakseen kunnolla. Varmuus siitä, että voin hölmöillä, näyttää typerältä, laulaa nuotinvierestä, kertoa haavoistaan ja heikkoiksistaan ihmisten kesken, mahdollistaa todellisen ihmisten kohtaamisen. Jos itsevarmuutta ei ole, ihmissuhde jää pinnalliselle tasolle.