Tätä aikaa voisi kuvata sanoin tehokkuus, julkinen, koko maailman kattava, kiireinen, kaikkimullehetinyt ja yksilöllinen. Elämme ajassa, jossa koko ajan ajatellaan mitä on tehokasta. Usein se kääntyy taloudellisuuteen. Monelle työelämä on pätkätöitä ja kiirettä. Töitten välissä pitkiä taloudellisesti raskaita aikoja. Tämä hajottaa. Mielessä on hetki, jolloin kaikki olisi valmista. Siihen tähdätään. Koulussa tähdätään parhaisiin mahdollisiin tuloksiin. Siihen paperiin, kun vihdoin valmistutaan.
Aikaa ei ole paljoa vuorokaudessa. Muistan kuulleeni monelta, että olisipa päivässä pari tuntia enemmän, niin ehtisi tekemään kaikki asiat. Tekemättömät asiat stressaavat ja mielessä on tulevaisuus, jolloin kaikki on tehty ja voi levätä. Milloin sellainen hetki ihmiselossa tulee? Täytyykö sellainen hetki tulla? Onko onni jossain tuolla kaukaisuudessa, tuntemattomassa tulevaisuudessa?
Miten voisin olla tässä ja nyt, enkä etsisi onnea tulevaisuudesta. Mikä mieli siinä on, että haikailen aikaa, josta en varmuudella voi tietää mitään. Pyydän pysähtymään tähän. Käy läheisesi luona tai tutustu uuteen. Käännä stressivipu nollille ja lepää hetki.
Maailma jatkaa pyörimistään, vaikka sinä pysähtyisit.
